Feliz Natal e Hyvää Joulua!

Todella hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Minulta on hieman tämä blogin päivittely jäänyt, Brasiliassa olen vielä kuitenkin ja pääsääntöisesti hengissäkin.

Tämä on kyllä sitä joulun tunnelmaa: vastapaistettuja piparkakkuja, tuoksuva kuusi, jouluvalot ja -koristeet koristelevat katuja ja ateria perheen kanssa ja lumihanki loistaa.. Ei vaan hups, taisin erehtyä maasta. Mutta en pahasti, hyvin samankaltaista se täälläkin on. Lunta ei tosin ole ja joulukuusikin on muovia, piparkakut on lähetetty Suomesta ja perhe-käsityskin on hieman isompi, mutta pohja on sama. Yhdessä vietetty aika, joulun odotus, tunnelma.. viime hetken jouluostokset. Itse jouluaatto vietettiin sukulaisten kanssa yhteisen illallisen merkeissä ja tänä aamuna perheen kesken lahjoja availlessa.

Tänä aamuna heräsin samoihin ääniin kuin Suomessa: rapinaan, sutinaan ja rouskutukseen. Hetkenhän siinä tuli pohdittua mitä nyt on tapahtunut, kunnes sen sitten muisti: joululahjahan siellä elelee! Tästä lähtien tulenkin sitten jakamaan huoneeni (vielä) pienin vaavin kanssa :)

En tiedä miten voin enää erota tällaisesta pallerosta, sill' en jotenkin usko host-siskontyttöni ilahtuvan jos satun viemään hänen joululahjan mennessäni. Kyseinen pupu siis annettiin 2-vuotiaalle joululahjaksi ja jo nyt se on päätynyt minun huoneeseeni ja hoitooni, sillä kukaan muu perheestä ei ole koskaan hoitanut jyrsijää eikä heillä ole tietoakaan kuinka tämän kanssa tulisi toimia. Mutta minähän ikävöin marsuja, joten tässä onkin hyvä korvaaja niille! Epäilen vain kiintyväni Juníin aivan liian paljon..

Santa Lucía -näytös Lucianpäivänä

Jouluevankeliumi

Auton perheeni kanssa järjestämään joulujuhlaa köyhemmille lapsille, jotka asuvat slummeissa. Autolla ei slummin sisälle pääse, mutta tässä muutama kuva sen laitamilta.

 

 

Eipä tähän kai muuta,  voisin kai sanoa yrittäväni tästä lähtien taas päivittää useammin. Huom. yrittäväni, en sitten tiedä tuleeko seuraava päivitys sitten kun olen jo palannut Suomeen.. :)

Perso nei pensieri

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä ja huomasin, etten tännekään ole kirjoittanut muutamaan kuukauteen! Ostin pian viimeisen päivityksen jälkeen itselleni päiväkirjan, jonka vuoksi kaikki ajatukset puran sinne ja blogi jääkin vähemmälle huomiolle. Suomeen palattuani onkin kunnon romaani mukana, lähes päivittäin kirjoitan sivun tai muutaman..

Olen nyt ollut täällä reilut 2 kuukautta ja kielitaito kehittynyt pikku hiljaa. Pystyn jo ymmärtämään ja puhumaan melko hyvin arkikieltä ja keskustelu vanhempienkin kanssa sujuu ilman ainaista sanakirjan selailua. Olen myös laiskistunut sen verran etten sanakirjaa jaksa aina kaivaa esille laukusta, joten käytän todella paljon elekieltä ja ääniäefektejä. Joskus minua ymmärretään, mutta toisinaan ei, kumma kyllä.. Sinänsä välillä turhauttaa kielen oppimisen hitaus, sillä olin toivonut oppivani n. 3kk puhumaan melko sujuvasti. Ei kuitenkaan tavoitteet tainneet kovinkaan realiset olla, sillä nyt muiden täällä olevien vaihtareiden kanssa puhuttuani selvisi, että heillä kielen oppiminen vienyt reilut 5kk. Taidan olla välillä vain liian kärsimätön :D

Tibau, RN - tulemme viettämään täällä koko kesäloman!

Areia Branco, RN

Seuraavana viikonloppuna olisi toinen AFS:n järjestämä orientaatio Paraíbassa, Rio Grande do Norten alapuolella sijaitsevassa osavaltiossa (täällä kartta), João Pessoan lähellä sijaitsevalla rannalla. Leiri kestää perjantaista sunnuntaihin ja bussilla meno kestää yhteen suuntaan sen 7h. Mutta luojan kiitos, menemme kahden muun vaihtarin kanssa samalla bussilla niin ei täysin tylsää tule. Harmittaa vain leirin ajankohta, olimme jo Tathiannan kanssa hankkineet liput Ceará Music Festival -nimiseen tapahtumaan kys. viikonlopulle, jolloin olisimme lähteneet kaksistaan Fortalezaan. Tämä sitten peruuntui orientaation takia, mutta uusia juhlia tulee aina - ei tosin yhtä tunnettuja. 

Eipä tässä oikeastaan muuta kirjoitettavaa ole, paitsi että - brasilialaiset ovat hulluja. Välillä kyllä tuntuu, että koko kansa on täysin vieraalta planeetalta. Riisipuuro ei olekaan puuroa, vaan arroiz com leite, eli riisiä maidon kanssa ja on täysin järjetöntä, että joku syö sitä kanelin kanssa. Ranskalaiset ja kananugetit syödään salaattimajoneesen kanssa, kukaan ei käytä ketsuppia. Kaikki elävät Passionen (Brasilian Salatut Elämät) tahtiin. Kouluun tuodaan aito abortoitu sikiö kurkkupurkissa esitelmää varten. Moottoripyörän selässä on nähty niin 3 ihmistä ostoskasseineen, kissaa, koiraa, vasikkaa ja pyörää - kuskin lisäksi siis. Suuret ryhmähalaukset, ryhmäreppuselät ja ihmispinot kuuluvat jok'ikiseen koulupäivään. Pojat vertailevat keskenään karvaisuuttaan ja pohtivat vahauksen ja sheivauksen erilaisuutta. Ja minä vielä tunnen kuuluvani tänne! Auts.
Taidan olla vieläkin sairas, suurimman osan kuluneesta kuukaudesta olen viettänyt flunssan, kuumeen, yskän ja tulehdusten alaisena.

Parempi mennä takaisin nukkumaan, ehkäpä pää tästä hieman selkiintyisi. Terkkuja syksyiseen koti-Suomeen, täällä lämpötila vain nousee :-) Haleja!

E aqui, os meus primeiros passos vou dar

Viikko kulunut Natalista lähdön jälkeen, eikä tässä nyt mitään elämää suurempaa ole ehtinyt tapahtumaan. Capoeiran aloittaminen, hotellissa vierailut, Julian ja erään julkisen henkilön syntymäpäivät.. Aika tavallinen viikko siis.

Matka Nataliin alkoi mukavasti heti sairaalareissun jälkeen. Olin koko tiistain kärsinyt päänsärystä ja pahoinvoinnista, jonka vuoksi illalla sitten päädyinkin vessanpöntön kanssa läheisempiin väleihin. Mãe olisi halunnut viedä heti sairaalaan, mutta sanoin olevani jo kunnossa ja nukkuvani hetken. Tämä "kunnossa" kesti vajaat kaksi tuntia ja klo. 23 aikoihin mãe sitten tulee herättämään ja ilmoittamaan, että nyt lähdetään sairaalaan, kuumetta 39°c. Puolen tunnin sisällä tiputuksessa ja aamulla taas matkalla kohti Natalia! Pahoinvointi jatkui vielä muutaman päivän (ja äiti: ei, en ole raskaana), mutta nyt taas aivan kunnossa :)

Aamulla heti sairaalareissun jälkeen, minä ja kilpikonna! Alempana kuva koko vesialtaasta, siellä yhteensä 3 kilpikonnaa ja todella paljon noita v.punaisia kaloja

Pidemmän aikaa jouduin pohtimaan onko mies vseneessä oikea ihminen, kunnes lopulta minulle kerrottiin sen olevan vain patsas..

Löysimme perheen kanssa Mossorósta muutamankin paikan, jossa voisin jatkaa taas capoeiraa.Lopulta päädyin hieman muita kalliimpaan, jossa treenit kolme kertaa viikossa: maanantai, tiistai ja torstai. Prof. Kikiu kertoi, että treenejä on myös eräällä hotellilla maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Joten, tällä hetkellä sitten treenailen 4-5 kertaa viikko ja voin kertoa, lihakset ovat kipeänä enemmän tai vähemmän koko ajan. Ei niin mukavaa, varsinkin kun olemme menossa tänään tai huomenna ratsastamaan eräälle tuttavalle.. tuskin tulen edes sinne hevosen selkään pääsemään näillä jaloilla!

Julian synttäreiltä ja samalla tässä näkyy koko perheeni: vasemmalta lähiten pai, mãe, Tathianna, Julia, Pollyanna, minä (en vain pysty olemaan kuvissa oikein, aina väärä ilme..) ja Rodrigo. Edessä kakku ja nuo värikkäät paperinpalat pehmolelujen ympärillä ovat sitten karkkeja, jotka olimme edellisenä päivänä käärineet..

 Olimme perjantai-iltana tämän julkisuuden henkilön syntymäpäivillä (en tiedä edes tapasinko häntä, paikalla satoja vieraita ja enemmän tai vähemmän kaikki tuli käteltyä/halattua/suukotettua läpi. Syntymäpäivillä oli mukana myös useamman eri lehden valokuvaajia ja tv-toimittajia kameroineen. Tänään sitten tulee vielä klo. 19 aikaan tv-lähetys noista juhlista, pakkohan se on katsoa jos vaikka itsensä sieltä löytäisi :) Kuvia ei minulla tilaisuudesta ole, mutta uskoisin vanhempieni kautta saavani ne muutamassa viikossa, joten voi olla että lisäilen tännekin!

Natal yöllä, kuva asunnon parvekkeelta

Yhdestä ostoskeskuksesta, kaikki kaupat yhdessä kerroksessa. Kunnon kattoa ei myöskään ollut, joten vaikutti siltä kuin olisi kävellyt vain kadulla

Olen muuten oppinut portugalia todella paljon kuluneen viikon aikana, loppuviikon vietinkin koulussa puhuen enemmän tai vähemmän pelkästään portugalia. Voi tosin johtua siitä, että luokassa on ne 2,5 ihmistä jotka osaavat englantia, joten sitä ei kovinkaan paljoa pysty käyttämään.. Mutta hyvä se vain on, tuntuu ihanalta kun pystyy jo ymmärtämään mitä ihmiset ympärillä puhuvat vaikka aina en osaakaan vastata.
Tämä tältä erää, saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu :)

Meu birinbau

Kotona olen taas ollut muutaman päivän, huomenna kuitenkin uudestaan Nataliin ja sunnuntaina takaisin. Tällä hetkellä olen sairaana, mutta pakkohan tätä on päivittää että tiedätte minun olevan vielä elossa (juuri ja juuri, päätä särkee, kaikki lihakset jumissa ja kurkku kipeänä..).

Keskiviikon grillijuhlat olivat yksi parhaimmista kokemuksista täällä, vaikka tosin minua pidettiinkin jonkinlaisena elävänä patsaana, jonka kanssa on mukava poseerata ja jota kutsutaan koko ajan eri suntaan. Hauskaa kuitenkin oli, tutustuin paremmin luokkatovereihin ja uima-allas oli yksi todellinen aarre! Illemmalla minun olisi pitänyt soittaa mãe hakemaan, mutta onneksi sain yhden pojan tekemään tämän ja pääsin kotiin valmistautumaan tapaamaan Mossoron muita vaihtareita.

Vaihtarit ovat kotoisin Uudesta-Seelannista ja Thaimaasta, samoin kuin täällä on yksi tyttö Saksasta, joka on kanssani samassa koulussa. Tapaaminen hiukan venyi ja olinkin vasta puolen yön jälkeen kotona, vaikka olin sanonut mãelle tulevani 21-22 aikoihin. Hän ei kuitenkaan ollut mitenkään vihainen, tuntui paremminkin olevan tyytyväinen minun tavatessa uusia ystäviä. Melissa ja Shi olivat paikalla Melissan poikaystävän ja hänen host-siskonsa kanssa, jonka nimi on muuten myös Tathianna! Tulin heidän kanssaan toimeen yllättävän hyvin ja sovimmekin tapaavamme uudestaan viimeistään muutaman viikon sisään, jotta pääsemme poikaystävän autioituneelle mökille katsomaan Paranolmal Activityä (en tiedä miten tähänkin jouduin mukaan, säikyn jo pelkästään lasten Batman-piirrettyjä, joten viikonlopusta tulee luultavasti liian pelottava..).

Elämä täällä kuitenkin jatkuu. Torstaina tapaamaan Leilainen (Tathiannsn serkun) ystäviä, joka päättyikin praçalta (todella suuri aukio/puisto, jossa nuoriso viettää täällä aikaansa) syömään sushia. En ole koskaan sushia maistanut, mutta yksi Leilainen ystävistä auttoi ja söimmekin kaikki ateriat samalta lautaselta, samoilla tikuilla. Olihan se todella hyvää, mutta en kyllä tiedä tuleeko minusta koskaan raa'an kalan ystävää. Ilta  puolen yön aikoihin, jonka vuoksi haukottelusta tuli tässä vaiheessa yleisempää koulussa kuin aiemmin.
Seuraavana päivänä minulla oli tapaaminen jonkun kanssa seitsemältä (en pysty millään muistamaan miksi, kenen kanssa ja mitä tapahtui, katsoo jos muistaisin sitten hieman terveempänä), mutta sitä ennen päädyinkin muutaman koulukaverin kanssa katselemaan dvd:itä yhdelle heistä ja käymään jonkinlaisessa hedelmäbaarissa, jossa siis tehtiin acaita, brasilialaista herkkua. Annoksessa on siis hedelmiä ja kahta eri kastiketta, vähän niin kuin fundi, mutta ei yhtä hyvää (tai sitten vain olin epäonninen, sillä maistoin ananaksesta tehtyä, enkä vain vieläkään pidä siitä yhtään yhtään). Selviydyin kuitenkin hengissä ja lauantaina-iltapäivästä lähdimme ajamaan kohti Natalia, jonne matka kestää sen 3-4 tuntia.

Kohokohta Natalissa oli rannoilla käyminen. Kävimme katsomassa Polyannan, Rodrigon, Tathiannan ja Julian kanssa lähemmäs viittä eri rantaa ennen kuin aloitimme uimisen yhdellä niistä, sillä he halusivat antaa minulle mahdollisuuden kuvata näitä rantoja. Merivesi oli todella kylmää ja kaiken lisäksi suolaista (tämä tuli minulle yllätyksenä, vaikka olimmekin Suomen kouluissa käyneet asiaa läpi en silti sitä muistanut).

Brasilia lippu ja Suomen lippu

Minä todellakin yritin uida, mutta oli aivan liian kylmää ja suolaista.. ja aallot olivat todella suuria

Rodrigo, Tathianna, Pollyanna ja Julia

Kävin muuten Natalissa maistamassa banaani-kaneli-tummasuklaa+vaaleasuklaa -yhdistelmää (tuossa vielä kuva jonka lupasin)! Olihan se ihan hyvää, mutta aivan liian makeaa meikäläiselle! Katsoo seuraavalla kerralla jos ottaisin vain sen suklaapizzan.. :D

Beijos e namorados

 Ei kyllä hyvin alkanut tämä päivä. Heräsin kuudelta kouluun, sillä kyyti tulee jo puolelta. En voinut pestä hampaita, sillä ei ole enää hammasharjaa (älkää kysykö, ette todellakaan halua tietää) enkä viitsinyt mitään syödä kun olisi vain tullut turhaa tiskiä Diumalle (perheen taloudenhoitaja, joka työskentelee 7-18 jokainen arkipäivä). Odottelin kyytiä puoli tuntia ja lopulta kellon ollessa vähän vaille seitsämän käyn herättämässä mãen ja hän vie minut koululle. Koululla selviää ettei tänään olekaan koulua, sillä on opiskelijoiden päivä, josta kukaan ei ollut tajunnut minulle kertoa.. Nyt sitten kotona tylsyyttä kärsimässä, juhliinkin minut haetaan vasta kahden aikoihin.

Tylsistyneenä sitten kirjoittelin muutamia asioita, joita Brasiliassa olen ihmetellyt ja kauhistellut ja naureskellut (en sitten tiedä johtuuko jotkut huomiot ihan vain piireissä joissa liikun, perhetuttaviin kuuluu viisi homoa, joiden kanssa olen todella paljon tekemisissä ja heidän puhetapansakin on todella tarttuva..) :-)

• Kaikki ovat hulluja liikenteessä. Jos tien nopeusrajoitus on 60km/h, silloin ajetaan vähintään 100km/h. Moottoripyöräilijät elävät täysin omassa maailmassaan ja ohittelevat jonoissa surutta. Jalankulkijoille ei ole erikseen liikennevaloja ja suojatiekin ovat harvinaisia, jonka vuoksi auton alle voi jäädä useammankin kerran päivässä. Ambulanssit ovat autoja siinä missä muutkin ja joutuu odottamaan punaisissa valoissa ihan niin kuin muutkin vaikka vilkut olisivatkin päällä.

• Ei ole Valion maitoa (tämä oli todellakin järkytys kun sen tajusin, taitaa olla maito niin tavallista Suomessa ettei sitä osaa edes arvostaa)

• Muistakin ettet heitä vessapaperia sinne pönttöön

• Ruokakaupassa kuulemma käydään kerran kuukaudessa ostamassa kärryllinen ruokaa 3 hengelle. Tällä hetkellä olemme käyneet siellä 4 kertaa (ja aikaa kulunut kaksi viikkoa..?)

• Manikyyri ja pedikyyri ovat normaaleja toimenpiteitä miehille (samoin kuin selkäkarvojen vahaaminen, jonka jälkeen selkä onkin ainoa karvaton paikka - juuri housujen vyötärön yläpuolelta alkaa taas turkis)

• Julkisen collegen pääsykoikeita varten voi käydä erikseen vapaaehtoisen vuoden koulua, jossa opetetaan kuinka läpäistä pääsykokeet

• Kaikki on joko liian kylmää tai liian kuumaa (vert. ulkona kuuma, mutta sisällä/luokissa/autoissa/kaupoissa liian kylmä ilmastoinnin takia; suihkuvesi on joko kylmää tai kuumaa, eikä sitä voi säätää; Juomat ovat aina kylmiä ja niihin lisätään jäitä joka minuutti, ruoka puolestaan todella kuumaa)

• Harry Potterin vanhempien nimet ovatkin Lílian ja Tiago (aloitin sarjan ensimmäisen osan, Harry Potter e a pedra filosofal, lukemisen portugaliksi)

• Brasilian portugali ja Portugalin portugali eroavat toisistaan mielenkiintoisin määrin. Sana 'bicha' tarkoittaa jälkimmäisellä jonoa, kun taan ensimmäisellä homoa. 

Sunnuntain grillijuhlien tauolta (juhlat kestivät koko päivän, jonka vuoksi 13-15 aikaan oli lepohetki ja monet menivätkin torkkumaan lounaan jälkeen).

Perjantain manikyyristä, kuvassa Tathianna, pai-Afrânio, manikyristi ja Hada.

Viimeisessä kuvassa on fundi, jotka kävimme syömässä ostoskeskuksessa. Pohjalle saa itse valita mitä laitetaan (mm. banaani, mansikka, persikka, oliivi, appelsiini etc), sen päälle sulaa tummaa tai vaaleaa suklaata ja näiden päälle vielä jonkinlaisia keksinmuruja. Todella hyvää, vaikka tosin suklaa kovettuukin muutamassa minuutissa, jonka vuoksi loppusyöminen onkin kuin betonia kaivaisi :D

Esta quente, muito quente

Ensimmäinen viikko nyt takana. Tunnelma on vaihtunut ilosta ja naurusta aina turhautumiseen ja takaisin, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa oppii. Sinänsä minulla on kuitenkin helpompaa kuin monilla muilla ulkomaalaisilla, jotka tänne saapuvat, sillä perustaito espanjasta helpottaa huomattavasti portugalin oppimista. Vaikka tosin, useampi kieli sekoittaa ajatukset melko  kätevästi, jonka vuoksi olenkin täällä puhunut välillä sekaisin portugalia, espanjaa, ruotsia, saksaa ja englantia..Ja sitten ihmetellään kun kukaan ei ymmärrä.

Myös ensimmäinen koulupäivä on takana. Afs on hoitanut minulle yksityisen kyydin kouluun ja sieltä pois, mutta unohtanut vain kertoa mistä tiedän tämän saapuneen ja mihin aikaan.. No mutta, onneksi kuski tajusi tulla soittelemaan ovikelloa ja mãe auttoi minut ulos talosta, sillä en osaa vieläkään käyttää portin avainta.. Kouluun päästyäni tietenkin heti eksyin ja päädyin väärään luokkaan, jossa oltiinkin jo innoissaan vaihto-oppilaasta. Erehdys kuitenkin oikesi ja minut ohjattiin juuri ennen tuntien alkamista oikeaan luokkaan :)

Lukujärjestys:

klo.             maanantai     tiistai           keskiviikko       torstai         perjantai

7.00-7.45      fysiikka      portugali          biologia        portugali      vieras kieli

7.45-8.30      fysiikka      portugali          biologia        fysiikka        vieras kieli

8.30-9.15      portugali    biologia          maantieto     lukutunti       kemia

9.15-9.30      välitunti

9.30-10.15    maantieto   biologia        historia         historia        sosiologia

10.15-11.00  maantieto   matikka        historia         kemia          redaçao

11.00-11.15  välitunti

11.15-12.00  kemia        matikka          matikka        fysiikka        redaçao

12.00-12.45  kemia        matikka          matikka        fysiikka        matikka

 Jos olisin Suomessa niin tämä olisi varmasti niitä lukujärjestyksiä, joiden vuoksi voisi tosissaan miettiä muuttoa Nepaliin. Mutta onneksi en ole, täällä en ymmärrä yhtään mitään opetuksesta ja opettajatkin tietävät sen.Välitunteja on vain kaksi koko päivän aikana ja nekin kestävät vain 15 minuuttia. Itse ruokaa koulussa ei ole edes maksullisena tarjolla, ainoastaan erilaisia karkkeja, sipseja ja juomia, kuten colaa ja guaranaa (aivan käsittämättömän hyvää).

Luokkani on sinäänsä omalaatuisin jonka tiedän (ai sitten vain normaali brasilialainen, mutta näin ulkopuolisen näkökulmasta..). He elävät täysin omaa elämäänsä ja opettaja yrittää pysyä mukana, usein kuitenkin epäonnistuen. Opettaja astuu luokkaan, joka on täysin kaaoksessa. Huutoa, kiljumista ja paniikkia, kun poikajoukko seisoo ikkunan edessä selkä luokkaan päin. Heidän välissään näkyy lenkkarit, jotka kuuluvat pojalle, jota roikotetaan 2. kerroksen ikkunasta. Tosin, opettaja ei voinut tietää, että pojilla todellisuudessa oli käsissään pelkästään ne kengät, ja niiden omistaja oli piiloutunut panikoitsijoiden sekaan.

Esittelin itseni aamulla koko luokalle ja kerroin myös kielistä, joita pystyn puhumaan. Iltapäivään mennessä tosin nämäkin tiedot olivat muuttuneet ja sain kuulla osaavani puhua norjaa, venäjää ja kiinaa.. mutta kielien määrä pysyi sentään oikeana! Luokka otti minut todella hyvin vastaan ja jopa he, jotka eivät englantia osaa puhua, yrittävät innokkaasti keskustella, vaikka suurin osa ajasta menikin sanakirjojen selailuun (kyllä, monikossa. Tathiana osti minulle suomi-portugali-suomi -sanakirjan lisäksi englanti-portugali-englanti -sanakirjan). Sain myö kutsun keskiviikkona pidettäviin grillijuhliin, jossa juhlitaan samalla muutaman luokkalaisen syntymäpäivää.

Koko päivän aikana minulle esiteltiin luultavasti yli 50 ihmistä ja tällä hetkellä pystyn muistamaan jopa kolmen nimet, jes!

Não entendi, pode falar mais devagar?

Täällä sitä nyt ollaan. Kuuman ilmaston, liehuvien palmujen, erikoisten hedelmien ja kaahavien kuskien keskellä. Alkujärkytys on mennyt jo ohi ja nyt enää odottelen innolla jo aivan yksinkertaisiakin asioita. Lentomatka sujui hyvin ja laukutkin pääsivät kaikki perille, edes muutamasta ylimääräisestä kilosta ei valitettu (kuka käski ottamaan posliinimukeja mukaan..). São Paulossa varmistui että lennän todellakin Nataliin enkä Fortalezaan, jolloin koneeni lähtikin 23.05 ja oli perillä Natalissa 02.15. Viimeisimmän lentomatkan kulutin nukkumiseen, en muista siitä muuta kuin koneeseen nousun ja ennen nousua esitettävät turvaohjeet, kaikki muu onkin hyvin hämärää.

Perheeni oli lentokentällä jo odottamassa ja pääsinkin mukavasti siitä suoraan vanhemman sisaren, Polyanna, luokse nukkumaan. Vietinkin ensimmäiset päiväni Natalissa, jossa asustaa n. 800 000 ihmistä. Heti lauantaina menin Tathiannan (nuorempi sisaruksista) serkun ja tämän serkun (täällä kaikki ovat jonkun serkuksia, perhetuttuja tai jotain sinne päin, vähän niin kuin Marjun perhe) kanssa käymään ostoskeskuksessa ja elokuvissa, joka onneksi oli puhuttu englanniksi (action-elokuva nimeltään Salt, pääroolissa Angelina Jolie, joku nähnytkin sen jo?). Seuraavina päivinä kiertelinkin ympäri Natalia perheen kanssa, kävimme jäätelöllä, rannalla, kaupoissa..

Olin tuonut heille tuliaisiksi Suomesta suklaata, salmiakkia, kaksi Suomi -kirjaa, kolme Kiroileva siili -mukia, itsetehdyn valokuva-albumin ja Muumipeikko -pehmolelun Julialle, Polyannan ja Rodrigon n. 2-vuotiaalle tyttärelle, jota tosin en kehdannut antaa heti saavuttuani vaan vasta myöhemmin.
Tässä vielä muutama kuva Natalista, ensimmäinen kuva Atlantin valtameren rannikolta ja kaksi seuraavaa asuntojen parvekkeilta. Pääsen kaupunkiin seuraavan kerran viikon tai viimeistään kahden kuluttua, mikä on sinänsä ihanaa sillä jäin kaipaamaan omaa uima-allasta.. mutta toisaalta, Natalissa on vain 30°c lämmintä, vaikka tosin täällä se tarkoittaa todella kylmää!

 Matka Mossoroon kesti n. 4h ja pysähdyimme matkalla bensa-asemien lisäksi katsomaan vanhanaikaista juuston ja voin valmistusta. Tie oli pääasiassa pelkästään suoraa ja maisemat yhtä vaihtelevat, löytyi savannia, puskia, lehmiä, vuohia, puskia, lehmiä, aaseja.. ja lisää savannia. Ainut todella mielenkiintoinen asia matkalla oli Pico do Cabuji, sammunut tulivuori, mutta seki n ohitettiin nopeasti. Ja nopealla tarkoitan todella nopeaa, tie ei ollut asfaltoitua maantietä kummempi mutta silti ajettiin 120km/h. Brasilialaiset ovat hulluja liikenteessä.

 

 Mutta pääsimme viimein (elävinä, luojan kiitos) perille Mossoroon, ja ensimmäisenä vastaan tuli kuumuus. Tähän verrattuna Natalissa todellakin on kylmä! Perheeni asunto yllätti todella pahasti, vaikka olinkin tiennyt sen olevan omakotitalo. Talon ympärilla on ¨aita¨ (todellisuudessa muuri), sen päällä vielä toinen aita sähk&llä ja sisällä videovalvonta normaalien hälyttimien lisäksi. Tämä sai kyllä olon todella valvotuksi.. mutta siihen tottuu, suurimman osan aikaa en enää edes ajattele sitä.

Kuitenkin, kävin tänään ensimmäistä kertaa koulussani tutustumassa paikkoihin ja hakemassa koulupukua. Kävin myös tapaamassa tulevaa luokkaani, jotka ottivat kyllä todella ihanasti vastaan :) Pidän heistä jo valmiiksi, vaikka tosin puolet ovatkin enemmän tai vähemmän täysin hulluja.. mutta niin taitaapi olla brasilialaiset yleensäkin, ainakin näin perus suomalaisen näkökulmasta.

Mutta kerroinko jo että perheeseen kuuluu koira? Sen nimi on Hada tai Rada (he eivät edes itse tiedä kumpi, sillä molemmat nimet lausutaan samalla tavalla), ja se oli Polyannalla 2 vuotta ennen kuin saapui tähän taloon. Ja tämän muuten huomaa jo koiran käytöksestä, se ei saanut koskaan edes mahdollisuutta kasvaa normaaliksi kun joutui viettämään pentuikänsä puolihullun seurassa.. 

Mutta se näistä päivistä, oma koneeni ei täällä toimi joten käytän tälläkin hetkellä perheen omaa. Yritän päivittää kuulumisia hieman useammin ettei tule tämän mittaisia stooreja, mutta saa nähdä, asiaa kun on niin valtavasti!
ps. opettakaa nyt joku sitä äippää käyttämään s-postia..