maanantai 11. lokakuuta 2010

Perso nei pensieri

Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä ja huomasin, etten tännekään ole kirjoittanut muutamaan kuukauteen! Ostin pian viimeisen päivityksen jälkeen itselleni päiväkirjan, jonka vuoksi kaikki ajatukset puran sinne ja blogi jääkin vähemmälle huomiolle. Suomeen palattuani onkin kunnon romaani mukana, lähes päivittäin kirjoitan sivun tai muutaman..

Olen nyt ollut täällä reilut 2 kuukautta ja kielitaito kehittynyt pikku hiljaa. Pystyn jo ymmärtämään ja puhumaan melko hyvin arkikieltä ja keskustelu vanhempienkin kanssa sujuu ilman ainaista sanakirjan selailua. Olen myös laiskistunut sen verran etten sanakirjaa jaksa aina kaivaa esille laukusta, joten käytän todella paljon elekieltä ja ääniäefektejä. Joskus minua ymmärretään, mutta toisinaan ei, kumma kyllä.. Sinänsä välillä turhauttaa kielen oppimisen hitaus, sillä olin toivonut oppivani n. 3kk puhumaan melko sujuvasti. Ei kuitenkaan tavoitteet tainneet kovinkaan realiset olla, sillä nyt muiden täällä olevien vaihtareiden kanssa puhuttuani selvisi, että heillä kielen oppiminen vienyt reilut 5kk. Taidan olla välillä vain liian kärsimätön :D
Tibau, RN - tulemme viettämään täällä koko kesäloman!
Areia Branco, RN
Seuraavana viikonloppuna olisi toinen AFS:n järjestämä orientaatio Paraíbassa, Rio Grande do Norten alapuolella sijaitsevassa osavaltiossa (täällä kartta), João Pessoan lähellä sijaitsevalla rannalla. Leiri kestää perjantaista sunnuntaihin ja bussilla meno kestää yhteen suuntaan sen 7h. Mutta luojan kiitos, menemme kahden muun vaihtarin kanssa samalla bussilla niin ei täysin tylsää tule. Harmittaa vain leirin ajankohta, olimme jo Tathiannan kanssa hankkineet liput Ceará Music Festival -nimiseen tapahtumaan kys. viikonlopulle, jolloin olisimme lähteneet kaksistaan Fortalezaan. Tämä sitten peruuntui orientaation takia, mutta uusia juhlia tulee aina - ei tosin yhtä tunnettuja. 

Eipä tässä oikeastaan muuta kirjoitettavaa ole, paitsi että - brasilialaiset ovat hulluja. Välillä kyllä tuntuu, että koko kansa on täysin vieraalta planeetalta. Riisipuuro ei olekaan puuroa, vaan arroiz com leite, eli riisiä maidon kanssa ja on täysin järjetöntä, että joku syö sitä kanelin kanssa. Ranskalaiset ja kananugetit syödään salaattimajoneesen kanssa, kukaan ei käytä ketsuppia. Kaikki elävät Passionen (Brasilian Salatut Elämät) tahtiin. Kouluun tuodaan aito abortoitu sikiö kurkkupurkissa esitelmää varten. Moottoripyörän selässä on nähty niin 3 ihmistä ostoskasseineen, kissaa, koiraa, vasikkaa ja pyörää - kuskin lisäksi siis. Suuret ryhmähalaukset, ryhmäreppuselät ja ihmispinot kuuluvat jok'ikiseen koulupäivään. Pojat vertailevat keskenään karvaisuuttaan ja pohtivat vahauksen ja sheivauksen erilaisuutta. Ja minä vielä tunnen kuuluvani tänne! Auts.
Taidan olla vieläkin sairas, suurimman osan kuluneesta kuukaudesta olen viettänyt flunssan, kuumeen, yskän ja tulehdusten alaisena.



Parempi mennä takaisin nukkumaan, ehkäpä pää tästä hieman selkiintyisi. Terkkuja syksyiseen koti-Suomeen, täällä lämpötila vain nousee :-) Haleja!